Kun vanhemmat asuvat eri maissa.

Kun lapsella on kaksi vanhempaa, mutta he asuvat eri maissa. Kun lapsi itkee illalla ikävää mietin, tehtiinkö väärin.

Me ollaan uusperhe. Harvoin mietin tätä oikeasti koska arjessa sitä ei huomaa oikeastaan mitenkään. Tai huomaahan sen, Maxine puhuu videopuheluita Suomeen, isälleen.
Maxinen isä asuu Suomessa, Maxine itse Espanjassa. Miten se onnistuu? Miltä se tuntuu Maxinesta? Miltä se tuntuu Maxinen isästä? ”Miten joku suostuu antaa luvan viedä lapsen toiseen maahan”. Ensinnäkin, en ole lastamme vienyt toiseen maahan. Tästä on Maxinen isän kanssa puhuttu hyvin tarkasti ja yhteisymmärryksessä. Tästä on jopa puhuttu kolmannen osapuolen kanssa, lastenvalvojan. Vaikka aikuiset tekee sen lopullisen päätöksen niin ollaan me kuunneltu myös Maxinea.
Kun olen kysyn Maxinelta miltä tuntuu kun isä asuu Suomessa niin hän vastaa yleensä aina ”eihän se tunnu kivalta, ikävä on”. On iltoja kun hän itkee ikävää ja se tuntuu äitinä raastavalta, kauhealta. On iltoja kun lohdutan itkevää, ikävää tuntevaa lasta sylissäni ja mietin samalla onko tämä nyt sitten oikeaa lasta kohtaan. Onko oikeaa toteuttaa omat unelmat vaikka lapsi kärsii?


Maxinen isän sanat kuitenkin käy usein tälläisissä tilanteissa mielessäni ”on rikkaus Maxinelle oppia uusi kulttuuri, uudet kielet. Saa uusia ystäviä ja aina pääsee Suomeen”.
Tästä olen hyvin kiitollinen Maxinen isälle, hän osaa nähdä asian laajemmin. Ja se että oma tytär muuttaa toiselle puolelle eurooppaa ei ole helppoa, ei tietenkään. Olemme eronneet kun Maxine oli vuoden, ja meillä ei ole ollut helppo tie, kenellä nyt olisi jos eroon päädytty? Meillä ei kohtaa kaikki kasvatusmetodit tai mielipiteet mutta koen että ollaan kaikesta huolimatta pystytty kasvattamaan todella hyvin tyttäremme.
Vaikka asumme eri maissa niin Maxinen isä on hyvin perillä miten Maxinella menee, niin koulussa kun vapaa-ajalla. Niin onnistumisissa kuin murheissa.

Miten tämä kaikki onnistuu konkreettisesti? Asumme kuitenkin maassa joka rakastaa byrokratiaa ja papereita. Asumme maassa joka on siinä vähän vanhanaikainen että joka virastossa pitää olla se isä ja äiti mukana. Ja isä siksi ensin, koska isä on se perheen pää.
Me tehtiin Maxinen isän kanssa viime tammikuussa huoltajuus muutos. Yhteishuoltajuudesta sain yksinhuoltajuuden helpottaakseen kaikkea byrokratiaa. Muutos ei kuitenkaan muuttanut mitään, paitsi teksti virallisissa papereissa. Yksinhuoltajuus ei muuttanut Maxinen ja hänen isän välejään, mitenkään. Tämä vain helpottaa meitä täällä Espanjassa.
Esimerkiksi meidän ensimmäinen käynti kaupungintalolla kun rekisteröitiin kaupungin asukkaiksi. Virkailijan ensimmäinen huomio oli ”missä isä, en voi vahvistaa lapsen papereita ilman isän allekirjoitusta”. Koska meidän muutto oli tarkkaan suunniteltu niin tiedettiin että kaikki paperit Suomesta piti olla käännetty virallisella kääntäjällä sekä viimeistelty Apostille leimalla (ei ollut halpa nakki). Eli huoltajuustodistus oli käännetty sekä leimattu, annoin sen virkailijalle ja saatiin lapsi rekisteröityä Fuengirolan asukkaaksi.

Kuva: Nadja Vesterlund

Maxine viihtyy täällä, koulu menee hyvin ja ystäviä löytänyt, puhumattakaan kuinka hän puhuu jo espanjaa?!? Joululomaan on viikko ja se tarkoittaa myös että viikko enää niin Maxine lentää Suomeen, isälleen viettämään joulua ja uutta vuotta.
Maxine paras ystävä tulee äitinsä kanssa ensi viikolla tänne, he lentävät takaisin Suomeen 22. päivä ja Maxine lentää heidän kanssa. Tammikuun alussa lentää Maxine takaisin kotiin, yksin. Olen itse lentänyt pienestä asti yksin eli tiedän ja osaan kertoa minkälaista se on. Ja luotan täysin tyttäreeni sekä henkilökuntaan lentokoneessa jotka pitävät lapsestani huolen.
Tietenkin koska tilanne uusi sekä Maxine on hyvin herkkä niin jännittäähän yksin lentäminen. Matka menee kuitenkin varmasti hyvin!

Tiedän että kaikki ei pysty välttämättä tähän järjestelyyn mutta meidän perheelle tämä sopii. Tiedän että saan monen niskakarvat nousemaan tästä seuraavasta lauseesta mutta tämä onkin meidän perhe, meidän arki. Arjessa Marko on isi niin biologisille lapsille kuin Maxinelle. Koulussa lukee kohdassa ”padre” Marko sekä puhekielessä Marko on isi. Marko myös kasvattaa ja puhuttelee Maxinea kun omanaan.

Tällä ei pitäisi olla väliä mutta haluan selventää kaikille julkisesti. Tämä teksti on kirjoitettu yhdessä Maxinen sekä Maxinen isän kanssa. Eli en ole mielipuolisesti päättänyt kirjoittaa näin arasta aiheesta yksin, koska tämä koskee kuitenkin muitakin kun minua.

Pidät ehkä myös näistä

4 kommenttia

  1. Tää oli yllättävää, en tiennyt että esikoisella on eri isä. Ihanaa kun on tälläinen isä hänellä jonka kanssa asiat on saatu sujumaan. Harvassa tällaiset.

  2. Mun mielestä lapsela ei ole kuin yksi isä ja yksi äiti.
    Ja hönen isä asui suomessa.. miksi pitää Markoa sanoa isäksi

    1. Olet oikeassa, hänen isänsä asuu Suomessa. Mutta se että hän sanoo Markoa isäksi täällä kotona ei poista Maxinen isän isyyttä mitenkään. Mutta niinkuin itse kirjoitit niin tämä onkin ”mun mielestä” 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *